Lohi (Salmo salar) on lohikalojen heimoon kuuluva vaelluskala, jonka alkuperäinen levinneisyysalue on viileissä Pohjois-Atlantin vesissä sekä niihin virtaavissa joissa. Lohi on erittäin tärkeä ruokakala, sekä maailmanlaajuisesti yksi kalanviljelyssä eniten tuotettuja kalalajeja. Se on lisäksi kalastajien keskuudessa erittäin tavoiteltu saaliskala.
Lohesta tunnetaan kaksi ekologista muotoa. Meriin vaeltavista lohikannoista käytetään nimitystä merilohi erotukseksi järvilohesta, jolla viitataan koko elämänsä sisävesissä viettäviin lohikantoihin.
Tuntomerkit
Lohi muistuttaa ulkonäöltään hyvin paljon paljon taimenta. Helpoimmat erottavat tuntomerkit ovat sen pyrstössä sekä ruumiin täplissä. Lohella täpläkuvio ulottuu yläruumiissa kylkiviivaan asti, mutta taimenella taas täplitystä on koko kyljen matkalla.
Lohen pyrstössä on pieni lovi, kun taas taimenella pyrstö on aina tasapäinen. Lohen kyljet ovat hopeanhohtoiset, selkä tummanharmaa ja vatsa vaalea. Koiraslohille eli kojamoille kasvaa kudun aikana alaleukaan koukku. Pyydetty lohi on normaalisti 70 – 110 cm pitkä ja painaa 3 – 25 kg.
Levinneisyys
Euroopassa lohen luontainen levinneisyys kattaa kokonaisuudessa Itämereen, Barentsinmereen, Norjanmereen, Pohjanmereen sekä Euroopan Atlantin rannikolle laskevat joet ja merialueet Espanjaan ja Portugalin pohjoisosassa olevaan Minojokeen asti.
Myös Britteinsaarilla sekä useissa Islannin joissa elää lohikantoja. Järvilohikantoja esiintyy tietyissä Norjan, Ruotsin ja Venäjän sisävesissä sekä Suomessa Vuoksen vesistössä. Pohjois-Amerikan puolella lohta tavataan Grönlannin ja Yhdysvaltain pohjoisosien välisellä merialueella. Eteläisin lohien kutujoki Amerikassa on Connecticut-joki.
Voimalat
Jokien valjastaminen vesivoiman käyttöön on tuhonnut monilla alueilla lohen lisääntymismahdollisuuksia ja lohikantoja ylläpidetään monin paikoin poikaskasvatuksen sekä -istutusten avulla.
Suomessa lohi on alun perin lisääntynyt yli 20:ssä Itämereen laskevassa joessa, mutta ainoastaan kahdessa on jäljellä alkuperäinen luonnonvaraisesti lisääntyvä kanta, Simojoessa ja Tornionjoessa. Näiden lisäksi Iijoen lohi on tallessa kalanviljelylaitoksissa, mutta ilman kalateitä rakennetut alajuoksun voimalaitokset estävät Iijoen lohen kutuvaelluksen.
Joihinkin jokiin, muun muassa Kymijokeen, on luonnonvaraista elinkiertoa pyritty hiljalleen palauttamaan. Myös Saimaan järvilohen luonnonvarainen lisääntyminen on katkennut ja on täysin poikasistutusten varassa.
Rautjärvellä Venäjälle laskevaan Hiitolanjokeen nousee nykyisin jonkin verran Laatokan järvilohia, mutta kilometrin verran rajalta oleva Kangaskosken voimalaitos estää ikävä kyllä toistaiseksi nousun ylemmäs Suomen puolelle. Kaikkiin joen kolmeen voimalaitokseen on kuitenkin tarkoitus saada tulevaisuudessa kalatiet.